Painajainen

Ou jee! Hääpainajainen!

Oltiin mun porukoilla viettämässä hääjuhlaa (ei ole todellakaan suunnitelmissa) ja kesken illan älysin et pompomit on askartelematta. Ja pistin ensin kaikki lapset askartelemaan niitä, ja heidän kätösissä syntyi lumihiutaleita niistä, mä yritin äitin kans niitä vääntää ja minäkään en niitä osannu, niistä tuli ihan kummallisia. Väritkin oli ihan vääriä mitä niiden piti olla. Sit mä vaan hoin, et ei voi alottaa tanssia ennen ku lavan reuna on näill koristeltu. Äiti kysy et mikä lavan reuna kun ei täällä edes ole lavaa, kun ollaan meillä. Mä sanoin et ei väliä, nää pitää nyt vaan tehä. Sit lopulta pistin kaikki jäljellä olevat vieraat niitä tekemään, osa oli jo lähteny kun kahvin jälkeen oli kaikki ohjelma muuttunu askarteluksi. Jossain vaiheessa mä tajusin et meillä ei ole photo boothiakaan. Äiti vastas siinä vaiheessa et ei ole, kun eihän se valokuvaajakaan tullu. Sit mä rupesin kiljuu et mä haluan uusinnan kun nää häät meni ihan pilalle. Sit mä rupesin miettii et ei hitto, tän on pakko olla painajainen, koska mulla ei oo mitään muistikuvaa siitä miten päädyttiin kesäkuun lopusta tähän hetkeen ja miks mitään ei oo tehtynä. Ja sit mä luojan kiitos heräsin.

:D :D:D

Että näin, et jospa nyt tilaisin ne silkkipaperit ni saatais oikeen väristä ja jos sit vaikka jatkais noita askarteluja (heti aamulenkin jälkeen...). 

Ai nii, ja vieraslahjojakaan ei unessa jaettu ennen ku puolet oli jo poistunu, ja mieheltä kun kysyin missä ne on ni vastas vaan et kai ne on hänen autossaan. Niillekään ei siis oltu tehty mitään. great.