Viikon vanha vaimo

Hellurei ja hellät tunteet! Niin, päästiinhän me naimisiinkin. Viikko ennen häitä oli aivan tuskaa, kirjaimellisesti. Alkuviikko meni toipuessa, ja loppuviikko kiireessä ja toipuessa. Että jäi vähän tää viime hetken päivittely väliin. Häät meni aivan loistavasti, eikä onnen kyyneleiltäkään vältytty. Jalat oli kipeät, mutta tahtotilan ollessa sopiva, korkkarit laitettiin jalkaan ja ilman keppejä liikuttiin. Loppuillasta jouduin vaihtamaan sitten kengät. Ainoa mikä meni pieleen, oli vannehame, joka meni autoon noustessa poikki, minkä seurauksena helmasta tuli liian pitkä, jonka mä sit ruuan jälkeen lopulta parsin hakaneuloilla ylemmäs kun meni hermo :D Mutta hengissä selvittiin. Sunnuntaina oli aika tuskaisen tuntuiset jalat, mutta keppien kanssa siitäkin selvittiin. Nöyrimmät kiitokset kaikille auttaneille ja eniten mua harmittaa tässä nyt se, et häät on jo juhlittu :D Sitä tunnetta, iloa ja läheisten läsnäoloa olisi mukava tuntea vaikka joka viikonloppu! Alan ymmärtää miksi ihmiset uusivat valojaan :D

Tämä viikko on mennyt tuskastellessa jalkojen kanssa, autoa ostaessa ja töitä valmistellessa. Maanantaina alkaakin työt varsinaisesti, ja huomenna mun olis tarkoitus selvittää tää tavara kaaos, mikä häiden jäljiltä on täällä. Eli mie palaan joskus tarkempien selostuksien kanssa, ja ehkä jonkun kuvankin uskallan julkaista. Mutta odottavan aika voi olla nyt sitten pitkä. Töissä tulee olemaan alussa aikamoista härdelliä, ja erittäin pitkiä päiviä. Loppukevennykseksi mainittakoon, että nyt kun jalat on ollu turvoksissa enemmän ja vähemmän, niin viime yönä näin ilmeisesti unta että vasen nimetön turpoo, ja paniikissa unissani revin sormukset irti, ja onneksi ne löytyi aamulla nätisti yöpöydälle aseteltuna. :D