Ja niin kuin mä luulin selvinneeni vähällä. VÄÄRIN LUULTU! Bestmanit oli organisoinu meidät erääseen paikalliseen kilpailuun kisaamaan. Mies tiesi et hänellä on illalla jotain polttarijuttua ja mä olin mielestäni menossa kaason kanssa katsomaan juhlatilaa ja kirkkoa. Mies sanoi aamulla, et tänään on muuten se "paikallisen kisan päivä" (on sillä nimikin, mut ois aika helppo sen jälkeen tunnistaa meidät, joten jätetään mainitsematta), et niinköhän ei polttarit sijoitu sinne. Mä naureskelin et siinähän menet ittes nolaamaan. :D :D Voi luoja kuinka mä oon tyhmä :D No sit kävin töissä päivällä ja sit tulin myöhässä kotiinpäin ja soitin matkalla kaasolle et nähdään kylällä et mä otan sieltä sut kyytiin, mut kaaso oli sitä mieltä et ei ku meidän pitää käydä teillä. Siinä vaiheessa rupes hälytyskellot soimaan et nyt on muuten jotain menossa. No sitten näin kaason kylällä ja ilmeestä näin et jotain tosiaan on meneillä mut mitään ei kerrottu. Kotiin matkalla mä sit tajusin et ei hemmetti, tänään on tosiaan se paikallisen kisan päivä. Soitin miehelle et nyt on sellanen fiilis et taitaa miunki polttarit jatkua. No, kotiin ku päästii ni hetken kaaso esitti normaalia ja anto mun syödä jne. Sit ku oltiin lähössä niin se sano et tartteis saada sulle vaatetta päälle. Mä sanoin vaa et no jos et satu huomaamaan ni alasti en ole nyttenkään et onkos näissä joku vika. Kuulema oli. Piti saada vanhan ajan vaatetta päälle. No siiinä vaiheessa mun epäilyt vahvistui. No, mä nyt aatttelin et en voi sulhasenkaan takia jänistää joten vaatteita kateltiin mut sit ehdotin et kipaistaan teatterin kautta kun tiedän siellä olevan erään vanhan esiintymispukuni ja se on just tähän passeli.
No sit käytiin matkalla toteemassa et kirkkon 15 kukkapurkkia ja pompomeja hirmu määrä lisää. Ja sit käytiin hakee vaatteet ja tuunasin asuani pitsiverholla (huntu), ja teatterin maljakosta löytyneellä kuolleella kukkakimpulla. :D Soitinpa vielä matkalla sulhollekin et ota sieltä kotoa se vaaleanpunainen arvonnassa voitettu sukkanauha mukaan..
No, sit kisailtiin. Meillä oli taiteilijanimet Toivo Saantimies ja Anna Mäki (siis MäEnAnna). Kisailtiin heinäseipään pystytyksessä, sananlaskujen jatkamisessa, esineiden tunnistamisessa, työhatun tekemisessä, pölkyn sahaamisessa ja ilmapallon puhkaisemisessa halaamalla. Josta on tässä teille kuvatodiste. Siis kuva meistä! Onneksi taitaa olla niin, ettei tästä taida tunnistaa.
Taas kenkkuilee tää kuvan laittaminen. Mä en tajua. No eihän me siinä kisassa menestytty, vaikka kannustusjoukot urheana kannatteli rakkautta on joka tiellä kylttiä ja heiluttelivat pompomeja. Meidän molempien huumori kesti tän polttarijekun vallan mainiosti. Ainoo minkä ois voinu jättää välistä, oli se kun ilmeisesti kisajärjestäjän taholta olivat keksineet, että laulattavat meillä lopuksi vielä karaoke kappaleen. No ei siitä laulua tullu ku sävellaji oli mitä sattuu ja kappalekin mun suuri inhokki kotiviini. Mut hauskaa oli ainakin meillä ja polttariseurueella. Yleisönä ollut pappamummojoukkio sen sijaan taisi olla hieman hämmentynyt kun kesken kappaleen sulho otti multa sukkanauhan ja heitti sen yleisöön (se oli kuulema lentänyt monesti vielä etiäpäin) ja minä morsiuskimppuni, sen sai lopulta kiinni kaaso N! Et hahaaa! Kokemuksen syvällä äänellä voin sanoa, että kimpun kiinnisaamisella on seurauksensa! Et varo vaan! :P
Hihhiii!! Hyvä hyvä! :D
VastaaPoista